BANDUNG

Heipä hei!

Täällä on ollut ihan käsittämättömän hienoa, ja tosiaan, tuntuu ettei oikein ehdi kirjoittelemaan ja latailemaan kuvia, vaikka juttua kyllä olisi vaikka kuinka paljon!!

Vietin Bandungissa muutamia päiviä ja satuin eksymään juuri oikeaan hostelliin yöksi. Siellä oli älyttömän mukavia tyyppejä töissä ja sattumalta yksi malesialainen turisti. Me sitten vietettiin siellä hauskoja hetkiä. Malesian kieli on hyvin lähellä indonesian kieltä, joten käytimme indonesian kieltä kommunikointiin.

Toiveeni toteutui ja pääsin tutustumaan paikallisten ihmisten elämään tamansarin urbaanilla kampung alueella hostellin työntekijöiden avulla, 

 Bandungin keskustassa sijaitseva, tiheään asuttu alue, johon tutustuin paikallisen oppaan kanssa ensimmäisenä päivänä Bandungissa

 Iyha, INDONESIA! :D

 Paikallinen päiväkoti Tamansarilla, meneillään tanssituokio

Lapset tulivat ihmettelemään vierailijoita:)

 Tamansarin läpi virtaava joki

 katukuvaa bandungista. Indonesiassa on siis sittenkin autoja:D Täällä jaavalla, erityisesti isoissa kaupungeissa...

Kyseessä on oikeasti siis TAKSI. Ihan oikeesti. Me otettiin kyyti

 Minut ja malesialainen kaverini kutsuttiin kylään kaverimme isovanhempian luoksi pieneen kylään. Nukuimme yhden yön tässä viihtyisässä javanese kodissa.

 Tytöt halusivat yllättäen ottaa kuvan:)

 Indonesian kielen taitoni on niin hyvä että itsekin yllätyin. Kielitaitoni avulla tutustuin hostellissa paikalliseen hostellin työntekijään, jonka perhe asuu bandungin hyvin tiheään asutulla urbaanilla alueella. Hän kutsui minut sitten vieraaksi sinne. Pääsin vierailemaan alueen monilla eri "tehtailla". Kuvassa pienehkö vaatetehdas

 Nahkakenkien valmistusta

 Seuraava, hieman isompi vaatetehdas. Palkka täällä on kuulemma noin 30 000 r/päivä eli noin 2 e/pv.

 Tehtaan työntekijät olivat kovin iloisia tapaamisestamme :D

Ruokakoju, tarjolla gado-gadoa eli vihanneksia maapähkinäkastikkeella.

JAKARTA ei ole niin paha

Ensimmäinen päivä jakartassa. Heräsin aamulla viiden aikoihin. Aikaero ei siis ole liian paha. Oikeastaan kello viisihän on normaali heräämisaika useimmille ihmisille Indonesiassa, pitää herätä aikaisin että ehtii tekemään asioita ennen kuin tulee liian kuuma. Sama minulla täällä; ajattelin lähteä ajoissa ihmettelemään kaupunkia, jos aamupäivällä on vähän viileämpää. No, ei ollut. Täällä on oikeastaan kuumempi kuin missään muualla Indonesiassa olen kokenut. Lähdin aluksi kolmipyöräisellä taksilla kohti keskusaukiota ja päädyin sinne jonnekin kansallismonumentille. Siellä oli paljon koululuokkia ympäri indonesiaa. Yllättäen lähes jokainen oppilas halusi ottaa mun kanssa kuvan. No, mulla on reissu niin alussa että vielä jaksaa, joten siinä tuli otettua varmaan viiskymmentä valokuvaa eri ihmisten kanssa. Mäkin otin sitten muutaman:

Iltapäivän haahuilin kansallismuseossa, jossa oli ilmastointi. Se oli valtavan iso kompleksi, liian paljon nähtävää! Kysyin ovella, paljonko sisäänpääsy maksaa niin vastaus oli että free for you. orang internasional!

Iltapäivällä hankin vielä paikallisen sim-kortin ja etsin ruokaa. Kovin on ihmiset ystävällisiä ja haluavat mielellään olla tekemisissä länsimaalaisen kanssa.

Matka alkaa...

Hei kaikki, jotka luette tätä tekstiä. Päätin nyt ainakin aloittaa jonkinlaisen blogin pitämisen vielä kun on nettiyhteys saatavilla. Moni on sanonut, että olisi kiva kuulla uutisia sieltä välillä. Toisaalta reissun päällä haluaa tehdä kaikkea muuta kuin olla erilaisten välineiden kautta tavoitettavissa ja päivittää tapahtumia, kun ei aina itsekään meinaa pysyä niiden perässä. Olen kokenut, että reissussa oikeastaan paljon tärkeämpää kuin mitä asioita tapahtuu, on se miten se muuttaa minua ajan kuluessa. Siksi monet reissujutut alkavat elää vasta ajan jälkeen; ne eivät ehkä sillä hetkellä ole ymmärrettävissä. Tuntuisi siis hassulta vain kirjoittaa, mitä on fyysisesti ja ajallisesti tapahtunut. Keskityn siis näissäkin tulevissa teksteissä enemmän miettimään miten reissu elää ja miten minä elän…

Viimeiset päivät ennen lähtöä tuntuivat kummallisilta. Kävin juoksemassa suolijärven ympäri. Koko päivän oli satanut ja suomalainen metsä sateen jäljiltä on minulle melkeinpä kauneinta maailmassa. Vihreät värit hohtivat ja oli hiljaista. Järven pinta oli aivan tyyni. Jouduin ihmettelemään että olen lähdössä pois. Mutta samaan aikaan en ihmetellyt yhtään, totean vain että sitten kun olen elänyt pidempään, kun olen vanhempi, ehkä minä katson samalla tavalla järvelle ja ajattelen että en koskaan lähde enää minnekään. Ei enää koskaan, koska koko maailma on läsnä tuollaisena kesäiltana järven rannalla.

Silloin kun tietää, että on lähtemässä, kaikki on jotenkin kirkkaampaa ja terävämpää. Kaikki maisemat ja tunteet. Kaikki on niin käsin kosketeltavaa. Että tämä on nyt tänään tässä, mutta huomenna se ei ole, eikä ylihuomennakaan. Samoin se on kai kun saapuu uuteen paikkaan, olen huomannut että Suomessakin on usein niin virkistävää viettää aikaa ulkomaalaisten kanssa, jotka elävät tuota tunnetta. Ajatella että toiselle se sama kokonaisuus on lattea arkipäivä, toiselle se on ovi uuteen maailmaan…

No joo. Mikä on siis mun reissusuunnitelma? No, sitä ei vielä oikeastaan ole, eikä sellaista kannata yleensä tehdäkään. Jotain suuntaviivoja olen kuitenkin ajatellut. Ensimmäisenä päädyn siis Jakartaan, Indonesian pääkaupunkiin. Siellä asuu 10 miljoonaa ihmistä, siellä on Aasian pahimmat liikenneruuhkat, siellä on ilmansaasteita ja muita ympäristöongelmia, mutta samalla siellä on ne 10 miljoona ihmistä. Jakartassa on myös käsitttääkseni valtavat elintasoerot, no se on tietenkin selvää että siellä on, mutta miten ne näkyvät katukuvassa, sitä en vielä tiedä. Mä olen aina vältellyt suurkaupunkeja, niiden saasteita ja ihmismassoja. Nyt päätin kuitenkin ottaa jotenkin haasteen vastaan, ja katsoa mitä opittavaa minulla on tältä kaupungilta. Olen siis Jakartassa ainakin pari päivää. Toivon, että pääsen juttelemaan paljon paikallisten kautta ja sitä kautta tutustumaan kaupungin arkielämään eri ihmisten kautta. Saa nähdä mitä tapahtuu!

Seuraavat suuntaviivat matkalle on lähteä Jakartasta junalla ja matkustaa sitten tämän jaavan halki Surabayaan, pysähtyen johonkin paikkoihin, ei varmaankaan kovin moneen koska kiire ei ole hyvä juttu. Pitää olla aikaa. Tapaamme sitten suunnitelmien mukaan Tuomon kanssa Surabayassa, josta lennämme sitten Indonesian itäisiin osiin (jotka käytännössä ovat niin kovin erilaisia, että voisi jo puhua toisesta maasta). Joku antropologi sanoikin joskus, että kun puhutaan indonesiasta, on hyvä muistaa että puhutaan yli 200 000 000 asukkaan valtiosta ja että indonesian sisäinen monimuotoisuus on runsaampaa kuin euroopan sisällä oleva kulttuurinen monimuotoisuus.